Digitaali-Dieettipäiväkirja, 7 päivää
10.11.2013 sunnuntaina vietettiin maailman parasta päivää; silloin oli isäinpäivä. :-)
Sain jo perinteeksi tulleeet, itse kyhätyt kortit pojilta ja vaimolta muuta pientä, mukavaa.
Mutta korttien lisäksi, vanhempi poikani oli kirjoittanut kortin taakse muutaman extra-asian: (kortti oli muuten frisbeekiekon muotoinen ja siinä luki Innova päällä, isänsä poika ;-))
Kortin takana luki:
#####################################################################
Lahjakortti:
- Olen koko seuraavan viikon käyttämättä sähkölaitteita
- Autan jossain jota pyydät
- Teen nopeasti iltatoimet
- Haravoin takapihan nurmikon
T:Veeti
#####################################################################
Kun tällaisen kortin saa, ei ehkä lapsettomien ihmistenkään enään tarvitse miettiä, miksi isäinpäivää ei voita sitten yhtään mikään, niisk.
Kun aamulla luin kortin ääneen sängyssä, nuorempi poikani sanoi siihen perään heti:
"Mäkin voin olla tossa mukana, niin Veetillä ei ole niin vaikeeta itsekseen yrittää tota"
Noh, kun asian esille ottajana olivat omat poikani, (vihdoinkin), päätin, että tämä tavoite otetaan nyt tosissaan ja nyt vedetään yhtä köyttä koko perhe. Asiasta; (digi-vempeleiden jatkuvasta räpläämisestä) kun oli käyty keskusteluja kymmeniä kertoja aiemmin, ilman pidempi aikaisempaa menestystä.
Katsotaan nyt miten käy, ei varmasti kovin huonosti, uskoisin. Mutta saadaanko tästä jotain erityisen hyvää, sitä todella odotan mielenkiinnolla. Vai voiko kaikki vain jämähtää omaan apatiaansa, pojat tehdä esim. kolttosia, kun kaikki tavallinen tuntuu liian tylsältä. Se selvinnee viikon sisällä. Ja sitä paitsi; pojat on poikia; kaikkee voi sattua, kun on aikaa ;-)
Yhteenveto:
Viikon koitimme olla erossa noista "Helvetin koneista", vaihtelevalla menestyksellä ja halulla.
Kokemusta on hyvä kuvata kahdella sanalla tiiviisti:
KANNATTAA KOKEILLA!
Alla on päiväkohtaiset kertomukset, siitä kuinka tämä eteni, mutta laitan tähän vielä lyhyesti muutaman seikan, jotka ensi kerralla teemme toisin ja mitkä varmasti vaikuttavat/vaikuttivat toisinaan ensimmäisellä yrittämällä lipsumiseenkin. Ja lisäksi jotain muuta huomioita
- Viisi arkipäivää on parempi kuin koko viikko tai vain viikonloppu
- Ensi kerralla puhelimet eivät ole enään uusia, jolloin jokin "tutkimis"- hetki jää helpommin väliin
- TV pitää ensikin kerralla pitää kiinni koko kuurin ajan, se oli hyvä päätös (1 lipsahdus)
- Kun on kotona, puhelimet pitää sulkea, pelkkä äänettömyys ei riitä
- Kun on muksuista erossa, puhelin on hyvä olla taskussa varalta
- Kun on autolla liikkeellä, puhelin on hyvä olla mukana, vaikkakin voi hyvin olla kiinni, ellei GPS:ää käytä. Mutta musiikit voi kuunnella radiostakin.
- Älä ole liian ankara, kenellekkään, eihän tässä ole kuitenkaan elämästä ja kuolemasta kyse.
- Leikkimielellä tosissaan, ni hyvä tulee!
Maanantai
Takana on tosiaan ensimmäinen päivä, ilman mitään viihdelaitteiden ylivaltaa. Ilman TVtä, tietokonetta, puhelimia, iPadejä, eikä muitakaan mielenjatkeiden orjuutusta. Allekirjoittanut, tosin joutui ja joutuu pitämään konettaan auki sen niin sanotun virka-aikansa, mutta vain sen ajan, klo 16 reikämuna ja that's it.
Päivä oli pientä poikkeusta lukuunottamatta täysin normaali. Käytimme 4kk ikäistä Jackrusselin "jojoamme" pentutapaamisessa, joka oli aivan mahtavaa! Sovimme puhelimien käytöstä yhdessä, että voimme ainoastaan kuvata tapahtumaa, mutta muuten puhelimet pois. Nuorimmalla ote vähän lipsui puhelimen muiden ominaisuuksien räpläämisen puolelle, mutta kehotuksesta meni äkkiä taskuun.
Illalla kotiin ja soffalle ihmettelemään, että mitäs nyt. Vaimo siihen viereen ja aloimme juttelemaan niitä näitä, ilman kiireen tuntua, oho! Koira tuli siihen sekaan änkeämään, kuten aina. Kohta pojat hakivat Minotaurus pelinsä ja houkuttelivat vaimon sitä pelaamaan. Sillä aikaa kun vaimo otti pojilta turpiinsa, minä ähelsin pulmapalikan kanssa, jonka nuorempi poitsu oli sunnuntaina saanut isovanhemmiltaan.Vaikeusaste oli pahin, kun luulivat niiden tähtien tarkoittavan sen kokoa :-)
Ilta meni yllättäen rattoisasti, ilman vieroitusoireita. Mutta sitten kun pojat olivat sängyssä, tuli vaimon aika livahtaa yövuoroon. Tästä se tahtojen kamppailu vasta alkoikin, joka yllätti minut täysin; niinkin hankalan oloista kuin oli. Iltapalaa väkertäessäni, aloin mielessäni selittelemään itselleni, kuinka koko ideahan lähti siitä, että emme perheenä ole yhdessä tarpeeksi läsnä ja muita ymmärtävässä olotilassa, joten nyt muu perhe on muualla. Voisin vähän selata iPadia tai tsiigata jotain digiboksilta. Selitykset vaan tursuivat päähäni aina vaan, aina vaan yksityiskohtaisemmin ja yksiselitteisemmin, vakuuttavammin. Ei olisi ketään ollut todistamassa, jos uutiset katsoisin ja vähän s-postia siinä samalla jne...
Sitten jostain syystä sain kuolaavat mielijohteeni ravisteltua päästäni ja kaivoin kirjan esille ja aloin kauhoamaan rahka-marja-jogurtti-raejuusto-mössöä turpaani. Kirja oli: "Karppaajan arkiruokaa". Kirjan lähes kokonaan luettuani, sain todeta, että eikö ruokakirjoja tarvitsekkaan oikolukea lainkaan. Kolmen eri reseptin kohdalla, oli kuva tiikeribroilerista. Lisäksi terveys-ruokakirjassa usutettiin jatkuvasti micron käyttöön, joka on ehdottomasti väärä neuvo. Microhan tappaa kaiken! Lämmittäähän silti sen ruuankin, mutta kyseessä oli terveyspainoitteinen ruokaohjekirja! Shittiä sanon minä..
En muista koska olisin mennyt nukkumaan niinkin aikaisin kuin klo 22:10, nyt tuli se tehtyä. Päivästä jäi helvetin hyvä maku. Eikä hyvää mieltä ainakaan pilannut se, että sain miellyttävän puhelun koulutuspaikasta johon olin hakenut, avot! Eiku seuraavaan päivään into piukeella!
Tiistai
Aamupäivä meni taasen PC:n ääressä, tutkien firmoja, jotka kiinnostavat eniten. Tämä kuului tehtävääni, ennen koulutushaastatteluani, (joka on tänään keksiviikkona). Kun klo saavutti kakkosen, oli aika lähteä viemään poika hampilääkäriin, koirakaan ei ollut vielä päässyt lenkille. "Valohoidon" jälkeen oli aika hoitaa toinen velvollisuus.Maanantain sulkapallot kun jäivät väliin, unohtuivat, siis tämän uusimman hössötyksen takia, päätin sitten lähteä koiran kanssa juoksulenkille. (Vieläkään ei oltu koskettu digi-laitteisiin ;-))
Vettä satoi, mutta ulos oli mentävä. Ja parhaiten sitä pysyy lämpimänä, kun pitää pientä hölkkää yllä. Sitten hairahduin sivuraiteelle, mutta en ottanut siitä pahemmin huonoa omaa tuntoa. Laitoin Sport Trackerin puhelimesta päälle. Olen utelias tietämään matkoja ja reittejä missä milloinkin koiran kanssa kuljen. Kuljen lähes joka kerta metsäreittejä, joita en ole vielä aiemmin käyttänyt. Yllättävän paljon se 20cm korkea koirakin jaksaa juosta, sitkeä terrieri. Kun pääsin kotiin, puhelimesta ohjelma pois päältä ja luuri pöydälle ja siihen se jäi iltaan asti.
Kun puuhastelee koko ajan jotain, niin ei pääse tulemaan niitä hetkiä, että menenpä ja otanpa sen iPadin ja teen sitä ja tätä.
Päivällä oli hiukan kireyttä ilmassa, mutta onneksi pojat eivät jääneet/jää sekunniksikaan toimettomaksi. Nyt nuorempi oli tuonut ison pahvilaatikon kotiin, joka oli tehty koiralle kodiksi kuvataidekoulussa. Sehän ei tietysti vanhamman mukaan ollut vielä valmis, vaikka oli harjakatot ja kaikki, vaan sitten alkoivat sitä yhdessä tuumin fixaamaan lisää. Ja rinta rottingilla sitä esittelemään sitten meille :-) koirakin eksyi sinne sisään välillä..
Tiistai-iltana otin Remeksen uusimman karvaisiin kämmeniin ja "yritin" opetella taas lukemaan romaania, muutama vuosi edellisestä nimittäin. Pääsin lopulta kappaleeseen 12, mutta ei se helppoa aluksi ollut. Keskittyminen oli vaan niin pirun vaikeeta, kun on tottunut välkkymiseen, vittumaisten mainosten herkeämättömään vilkkumiseen ja muihin liikkuviin kuviin ja osiin ja ääniin.
Puhelin taas kouraan, olihan herätys laitettava päälle. Mutta eipä sitten enempää räpläämistä. Ei edes s-postin kahlaamista. :-)
Höyhensaarille olin sängyssäni matkalla kovaa vauhtia, taas mielettömän aikaisin, n. 23:00.
Hyvä päivä oli kokonaisuudessaan! :-)
Keskiviikko
Aamupäivä kului edellisten tapaan. Sitten päivän katkaisi koulutusohjelma-haastattelu Espoossa klo 13:00. Perskeles, kyllä olis hienoo, jos nyt vihdoin lykästäisi :-) Puhelinta jouduin kaivamaan esille, jotta sain asetettua oikean osoitteen karttapalveluun.
Paikalle saapuessani oli "vaarana", että olisin jatkanut mobiilin räpläämistä, kun odotteluaikaa kerrankin jäi harvinaisesti peräti reilut 20 min ! :-) Kun päätin pitää puhelimeni taskussa kellon ja kalenterivarauksen katsomisen jälkeen, oli näky yhtä hölmö, kuin muistan nähneeni sporassa taannoin Helsingissä ennen mobiili-vallankumousta: kaikki matkustajat joutuivat suorastaan kamppailemaan siitä, etteivät joutuisi kenenkään kanssa suoraan katsekontaktiin. Silloin kättä pidempänä käytettiin kirjoja, Metro- lehtiä, väsymystä (silmät kiinni) tai ikkunoita, joista pääsee tuijottelemaan intensiivisesti ulos tärkeitä puita ja huikeen hienoja betonirakennuksia.
Ei voi mitään, mutta hävetti vähän muiden puolesta esiintyä noin. Itsekkin olen niin tehnyt, aina kun ei jaksa skarpata. Mutta toisaalta, haastatteluun mennessä pitäisi ehkä vähän enemmän skarpata, vaikkakin haastattelun luonne kyllä määrittelee asiallisuuden tason, onhan se selvä. Nythän oli pelimaailmaan liittyvä tilaisuus, jossa ehkä ei katsota kovin pahasti kieroon "nykyaikaista" käyttäytymistä. Oliskohan musta sittenkin pitänyt tulla kapiainen...
Aamupäivä oli lopulta paketissa ja hikoilutti vieläkin kokemus, nyt ei sitten muuta kuin odottelua muutama viikko, kädet ristissä. Autossa ei tarvinnut kaivaa puhelinta esille GPS:n takia, vaan otinkin Garminin nüvi 40:n esille ja valitsin: "Aja kotiin." Helpompi tapa.
Matkalla jouduin kuitenkin ottamaan taas puhelimen esille, kun oli hoidettava tärkeä puhelu (olihan vielä ns. virka-aika, joten ei hätää). Kotiin päästyäni, kiukku nousi kattoon, kun kävi selväksi, ettei koiraa oltukkaan viety lenkille, vaikka aamupäivällä jätin lapun pöydälle sitä varten. Takki oli tyhjä haastattelun päätteeksi ja nälkä älytön, enkä millään olisi jaksanut lähteä lenkille. Lopulta kuitenkin ulos oli mentävä ja yllättävän pian se "nv" katosi naamalta. Ihmeellinen vaikutus tolla pikku räksyllä. Sanotaan, että ne elää yli 15v, ei paha olenkaan :-)
Taas koitti se hetki, jolloin kaadutaan soffalle ja normaalisti avattaisiin hypno-tuijotin. Nuorempi kolli kuitenkin halusi peliseuraa eilisen lauta-lego-pelin kanssa. Minotaurusta pelatessa, jouduin opettamaan tunteettomuutta pelissä ;-) "Jos haluat voittaa, ajattelet vain omaa napaasi, tässä ei ole tunteilulle sijaa, tämähän on vain peliä. Ei sun tarvii ajatella, että mä olen saanut jo tarpeeksi huonoa kohtelua pelissä, jolloin tasoitat sun rankaisuja veljellesi." Sitten alkoi turpalöylyt, sain koko ajan "kuonooni", eikä mitään mahiksia pärjätä.Vanhempi poika tuli myös mukaan muutaman kierroksen jälkeen ja lopulta pyyhki meillä pöydän.
Pojat nukkumassa ja vaimo lähtenyt viimeiselle yövuorolleen. Pikku tilkka tumman punaista lasin pohjalle ja eilen aloittamani Remes kouraan ja sitt ahmimaan. "Ylösnousemus" oli luettuna kappaleeseen 25 asti, ennen kuin suljin kirjan. Tapahtumiin oli tietenkin ehditty jo sotkea CIA, FSB ja Supo samaan vyyhtiin; solmussa toisiinsa. Ihan Ilkan tapaista; ottaa tämä asetelma mukaan. Eipä siinä mitään, kyllä sitä jaksoi olla kiinnostunut kuitenkin, olihan taukoa kirjojen (romaanien) lukemisesta ollut jo vuosia.
Eiku unta palloon n. klo 22:51 ja viimeinen kosketus puhelimeen; herätyksen asettaminen klo 7:00.
Vähän jo ehti kaipailemaan teltsun tsiigailua, mutta hoidetaan tämä nyt kunnialla loppuun, kun kerran aloitettu.
Torstaina asiat menivät päin helvettiä. Ensin vaimo tiputti Lumia 800:nsa lattialle, niin että lasi särkyi ikävästi koko laajuudeltaan ruudulla. Se nyt ei ollutkaan pahinta, koska puhelimen selailua pystyi vielä käyttämään, mutta pahinta oli se vika joka tuntui palanneen samalta seisomalta, ajalta, jolloin puhelin oli vielä minun, duunipuhelinperintöjä..Puhelin muuttuu täysin mustaksi puhelun ollessa päällä. Puhelua ei voinut katkaista, eikä ruutuun saanut mitään näkyville, kuin joillakin ihmekikoille. Kahdella kädellä puhelimesta kiinni ja painamalla jostain sokko-pisteestä, sai ruutuun jotain eloa. Voihan (|)! sanon minä. Puhelin oli lopulta peruuttamattomassa tilassa, jossa edes sen OS versiota pysty päivittämään seuraavanlaisen virhe-ilmoituksen johdosta: 80072F0D. Kaikki ohjeet, (jotka jostain muualta, kuin Nokialta löytyivät), viittasivat kokonaan eri ongelmaan. Kirjaimellisesti yhteensä laskettuna, useita päiviä olen koittanut saada luuria toimimaan, erityisesti aiemmin, eri kikoilla, eri käyttöjärjestelmissä, ja useilla eri vaihtoehdoilla, niin ei sitkeyttä palkittu taaskaan näiden n-alkuisten puhelimien kanssa :-(.
Eikä siinä kaikki:
Asioidessani TE-toimistossa, puhelimitse, mittani tuli lopulta täyteen:
Töistä saamana Lumia 820 kun ei suostunut siirtämään ääntäni enään puhelun toiseen päähän asti, vaan sanat tippuilivat johonkin siihen välimaastoon. Puhelut piti toimittaa huutaen mikrophoneen, eli puhuminen saattoi tapahtua ainoastaan vain kotoolta käsin. Syy tähän on mielestäni hyvinkin yksiselitteinen ja helppo arvata, vaikka tietoa ei olekkaan. Puhelimessa on 2 micciä. Se toimiva, jota tarvitaan silloin, kun puhutaan kaiuttin päällä. Tästä kertoo isompi reikä puhelimen alla, latauspistokkeen oikealla puolen. JA toinen mikki, se tärkeämpi, toimimaton on etupuolella, jonka reikää tuskin edes huomaa. Se on alle kymmenesosa nuppineulanpäästä. Paljon pienempi, kuin missään muussa puhelinmallissa. Jos logiikassani on mitään järkeä, on mikrophonen reikä tukkeentunut ihosta irtoavasta kauhkasta, kuolleesta ihosta, hiestä ja muusta samanlaisesta visvasta, jota löytyy, kun avaa TV-kaukosäätimen, kun ne nappulat eivät toimineetkaan enään. Siis hygieeniselläkin ihmisellä..johon myös itseni luen. Eikä sitä puhelinmikkiä voi putsata kuin irroittamalla etulasi. Siispä tarttumaan sopivaan työkaluun; ruuvari käteen.
Tein nyt vaan sen virheen, että olin vielä kiukusta sekaisin edellisen, tärkeän puhelun takia. Hätäisesti rukarista kiinni ja lasi paskaksi, kräk! Lasi meni sen verran klesaksi, ettei luurissa ollut enään mitään tatsia, sekin siitä sitten. Onneksi olin säätänyt valokuvien ja videoiden automaattisen siirtymisen SkyDriveen, eipä menneet ne sitten hukkaan. Ja kontaktit ovat Googlen tilillä tallessa, jees!
Sähläämisen jälkeen jotenkin tuntui kuitenkin hyvältä..mahdollisesti viimeinen tämän merkin puhelin, aah! Yli 13 vuoden n-käytön jälkeen saan valitan kaupan hyllyltä, juuri sen mikä miellyttää, ja joka varmasti on hyvä ja luotettava.
Päivä kuitenkin soljui vanhojen luurien elvytyksellä ja mahdollisella käyttöönotolla, ensin ne kuitenkin tarvitsivat tekohengitystä. Siis räpläämisen puolesta, päivä meni perseelleen. Sanotaanko, ehkä olosuhteiden pakosta. Vaikka puhelimet ovat olleet poissa käytöstä tämän viikon, ovat ne olleet valmius-tilassa. Tuntuu siltä, että sen on oltava näin, ihan turvallisuussyistä; meillä kun on 2 koltiasta, alla 13v. Mitä vaan voi sattua ja jos ei ole sitä puhelinta, jonka sitten erikseen laittaa päälle, on digi-dieetti mennyt silloin liian pitkälle. Liian kallista kikkailua. Ärsyttävän tärkeä tuo puhelin näyttää olevan..
Nyt kun tätä kirjoitan on La ja lounas justiinsa huitastu kiduksiin. Aah, vaimon luomaa lohisalaattia, nam! Olipas hyvää!
Perjantaina oli taas arjesta hiukan poikkeava päivä. Vanhimman pojan synttärit oli tarkoitaus järjestää nyt lähisukulaisille, kaverisynttärit kun olivat jo viikkoa ennen. Ennen tätä, kuitenkin oli aika mennä käväsemään työkkärissä ensimmäisen kerran sitten viimeisen työpäivän. Aikaa siitä oli jo hurahtanut melkoinen tovi, firmasta kun irtaannuin jo kesäkuun lopulla. Otettuani vuoronumeron, pääsinkin ihmeen pikaisesti asioimaan infopisteellä. Virkailija avusti muutamassa jutussa ja lopulta otti minulle toisen vuorolapun automaatista. Nyt siis oli aika päästä erilliseen koppiin asioimaan toisen virkailijan kanssa. Tässä hairahduin ottamaan sen "väliaikapuhelimeni" (N900) esille ja lukemaan Ampparin uutisia. Voihan vitonen! Ja syyllinen.
Vuoronodottelujakkaran muoto kun pakottaa istujan jompaan kumpaan vaihtoehtoiseen asentoon; joko luonnottomaan ryhti-paavo asentoon tai siihen kotoisampaan, täydelliseen sohvaperuna olo-tilanteeseen, jossa mies selvästi makaa enemmän sohvalla, kuin istuu. Vaikee arvata, kumpi houkutteli enemmän. Pelkästään se istuma-asento aiheuttaa aivoihin erikoisen mobiili-singnaalin, joka viheltelee vienosti taskun pohjalta, kuin pirteä patakakkosen tunnussävelmä aikoinaan PK-aikaan. Tuntui hassulta ottaa se "köntti" taskusta ja se kynä, jotta käyttö olisi mielekästä. Luurissa kuva on tarkka, mutta käyttömukavuus on menneen aikojen historian havinaa; siis sitä ei ole. Kun sain toimistossa asiani hoidettua, ampasin Sonera-kauppaan.
Olin päivällä jo päättänyt ostavani uuden luurin ja matkalla kauppakeskuksessa ElisaShopittiin, päätin tsiigata, josko valitsemani puhelinmalli löytyisi muutaman metrin lähempää, Soneran kaupasta. Eipä ollut koko mallia enään myytävänä, josta syystä asiointi vääntyi sitten väkisin edes jonkin asian kauppaamisen puolelle: "vaihda liittymä, nyt on hyvä tarjous.." Ei kiitos."Mutta kun ...tietenkin kannattaa." Ei kiitos ja moro!
Jatkoin matkaani ElisaShopittiin, kun tiesin liikkeen myyvän vielä tätä Samsungin puhelin mallia, joka oli sitten vuosi tai kaksi sitten vielä kyseisen merkin lippulaiva. N. tunnin päästä pääsin kaupasta ulos uusi luuri pussissa, jonoa kun oli ollut melkoisesti ja vain 1 myyjä. Samsung Galaxy S III 4G. Puhelin maksoi vähemmän kuin puolet, verrattuna tämän päivän kuumimpiin uutuusmalleihin. Ja silti, luurissa on 4G yhteydet, ruudun tuumakoko 4,8 ja amoled näyttö, 8Mpx kamera. Todella mainio hölpötin(kin) eikä vähintään hintalaatusuhteeltaan.
Kotona oli jo aika valmistautua synttäreihin, laitoin vain luuriin käyttöönottoasetukset ja sitten töpseli kiinni ja lataukseen. Kun vieraat lopulta saapuivat, tuli sitten kuvaamisen aika; uusi luuri esille. Muuten tuli taas kosketeltua ja hiplattua puhelinta vähän tämän tästä. Olihan mukava näyttää kuvia ja videoita edelliseltä kerralta, kun jackrusselimme tapasi tämän vanhan sekarotuisen herran, joka tänäänkin saapui meille. Vasta ilta seitsemän jälkeen, kun loputkin vieraat olivat lähteneet, saimme huokaista pitkän päivän päätteeksi ja allekirjoittanut sai myös antaa periksi vaimon nöyrälle pyynnölle: "katsotaan vain elämää, jookos?". Ohjelma päättyi ja oli aika käydä yöpuulle. Taas oli luuri ajautunut käteen, käsittämätön magneetti. Ehkä uutuutensa takia, toivottovasti se oli se syy.
Remes taas esille ja uni oli taattua. Ainakin klo 04:ään saakka. Jotain ..tanan mörköjä ui uniin. Ja sitt taas taju kankaalle. Päivä pulkassa.
Lauantaista ole pahemmin kerrottavaa, joka olennaisesti poikkeasi edellisistä päivistä. Pojilla oli sportti-päivät molemmilla. Olin nuoremman matkassa Riihimäen Valio Areenalla, fudiksen harjoitusmatseissa. Pari peliä kylmässä hallissa ja hyvinhän ne meni molemmat. Toisen pelin aikana testasin puhelimen video- ja kuvaus- kykyjä. Ja olipas muuten loistavaa jälkeä, sisätiloissa vielä! Pelin aikana puhelin olikin esillä useamminkin, kuin vain pelkästään kuvaus-sessioiden aikana. DDieetti-lupaukseni alkoi jo tuntua loivemmalta, kuin se "ehdoton irti-otto" oli aluksi tarkoitettu.
Lauantaina olimme jo päättäneet, että aikaistaisimme digivimpainten käyttöä puolikkaalla päivällä. Aamupala huiviin ja 1-0 laitteet käteen, jokaiselle. Aivan kuin saalistavat nälkäiset koirat, kylkiluut paistaen, kuola valuen ja lopulta roiskuen säntäämässä lihaisan reisiluun kimppuun, pitkän pakollisen paaston jälkeen.
Noh, sunnuntaista ei sitten paljoa enempää aiheesta ollutkaan sitten kerrottavaa. Päivä oli paketoitu itseasiassa jo aamupalan jälkeen ja taputeltu selviytyjien säestämänä myöhemmin illalla.
(Oli taas muuten naurettavaa jankutusta Selviytyjissä. Kilpailijat kilpaa kiljuvat suoraselkäisyyden ja rehellisyyden nimiin, kun itse, ihan jokainen heistä kusettavat toisiaan minkä ehtivät. Tästä ei kaksinaismoralismi enempään paisu.) Siksiköhän sitä tulee vaimon kanssa katseltua ja päiviteltyä..itsehän kun näemme tietty olevamme sen puhtoisimman moralismin isät- ja äitihahmot ;-)
Paikalle saapuessani oli "vaarana", että olisin jatkanut mobiilin räpläämistä, kun odotteluaikaa kerrankin jäi harvinaisesti peräti reilut 20 min ! :-) Kun päätin pitää puhelimeni taskussa kellon ja kalenterivarauksen katsomisen jälkeen, oli näky yhtä hölmö, kuin muistan nähneeni sporassa taannoin Helsingissä ennen mobiili-vallankumousta: kaikki matkustajat joutuivat suorastaan kamppailemaan siitä, etteivät joutuisi kenenkään kanssa suoraan katsekontaktiin. Silloin kättä pidempänä käytettiin kirjoja, Metro- lehtiä, väsymystä (silmät kiinni) tai ikkunoita, joista pääsee tuijottelemaan intensiivisesti ulos tärkeitä puita ja huikeen hienoja betonirakennuksia.
Ei voi mitään, mutta hävetti vähän muiden puolesta esiintyä noin. Itsekkin olen niin tehnyt, aina kun ei jaksa skarpata. Mutta toisaalta, haastatteluun mennessä pitäisi ehkä vähän enemmän skarpata, vaikkakin haastattelun luonne kyllä määrittelee asiallisuuden tason, onhan se selvä. Nythän oli pelimaailmaan liittyvä tilaisuus, jossa ehkä ei katsota kovin pahasti kieroon "nykyaikaista" käyttäytymistä. Oliskohan musta sittenkin pitänyt tulla kapiainen...
Aamupäivä oli lopulta paketissa ja hikoilutti vieläkin kokemus, nyt ei sitten muuta kuin odottelua muutama viikko, kädet ristissä. Autossa ei tarvinnut kaivaa puhelinta esille GPS:n takia, vaan otinkin Garminin nüvi 40:n esille ja valitsin: "Aja kotiin." Helpompi tapa.
Matkalla jouduin kuitenkin ottamaan taas puhelimen esille, kun oli hoidettava tärkeä puhelu (olihan vielä ns. virka-aika, joten ei hätää). Kotiin päästyäni, kiukku nousi kattoon, kun kävi selväksi, ettei koiraa oltukkaan viety lenkille, vaikka aamupäivällä jätin lapun pöydälle sitä varten. Takki oli tyhjä haastattelun päätteeksi ja nälkä älytön, enkä millään olisi jaksanut lähteä lenkille. Lopulta kuitenkin ulos oli mentävä ja yllättävän pian se "nv" katosi naamalta. Ihmeellinen vaikutus tolla pikku räksyllä. Sanotaan, että ne elää yli 15v, ei paha olenkaan :-)
Taas koitti se hetki, jolloin kaadutaan soffalle ja normaalisti avattaisiin hypno-tuijotin. Nuorempi kolli kuitenkin halusi peliseuraa eilisen lauta-lego-pelin kanssa. Minotaurusta pelatessa, jouduin opettamaan tunteettomuutta pelissä ;-) "Jos haluat voittaa, ajattelet vain omaa napaasi, tässä ei ole tunteilulle sijaa, tämähän on vain peliä. Ei sun tarvii ajatella, että mä olen saanut jo tarpeeksi huonoa kohtelua pelissä, jolloin tasoitat sun rankaisuja veljellesi." Sitten alkoi turpalöylyt, sain koko ajan "kuonooni", eikä mitään mahiksia pärjätä.Vanhempi poika tuli myös mukaan muutaman kierroksen jälkeen ja lopulta pyyhki meillä pöydän.
Pojat nukkumassa ja vaimo lähtenyt viimeiselle yövuorolleen. Pikku tilkka tumman punaista lasin pohjalle ja eilen aloittamani Remes kouraan ja sitt ahmimaan. "Ylösnousemus" oli luettuna kappaleeseen 25 asti, ennen kuin suljin kirjan. Tapahtumiin oli tietenkin ehditty jo sotkea CIA, FSB ja Supo samaan vyyhtiin; solmussa toisiinsa. Ihan Ilkan tapaista; ottaa tämä asetelma mukaan. Eipä siinä mitään, kyllä sitä jaksoi olla kiinnostunut kuitenkin, olihan taukoa kirjojen (romaanien) lukemisesta ollut jo vuosia.
Eiku unta palloon n. klo 22:51 ja viimeinen kosketus puhelimeen; herätyksen asettaminen klo 7:00.
Vähän jo ehti kaipailemaan teltsun tsiigailua, mutta hoidetaan tämä nyt kunnialla loppuun, kun kerran aloitettu.
Torstai
Torstaina asiat menivät päin helvettiä. Ensin vaimo tiputti Lumia 800:nsa lattialle, niin että lasi särkyi ikävästi koko laajuudeltaan ruudulla. Se nyt ei ollutkaan pahinta, koska puhelimen selailua pystyi vielä käyttämään, mutta pahinta oli se vika joka tuntui palanneen samalta seisomalta, ajalta, jolloin puhelin oli vielä minun, duunipuhelinperintöjä..Puhelin muuttuu täysin mustaksi puhelun ollessa päällä. Puhelua ei voinut katkaista, eikä ruutuun saanut mitään näkyville, kuin joillakin ihmekikoille. Kahdella kädellä puhelimesta kiinni ja painamalla jostain sokko-pisteestä, sai ruutuun jotain eloa. Voihan (|)! sanon minä. Puhelin oli lopulta peruuttamattomassa tilassa, jossa edes sen OS versiota pysty päivittämään seuraavanlaisen virhe-ilmoituksen johdosta: 80072F0D. Kaikki ohjeet, (jotka jostain muualta, kuin Nokialta löytyivät), viittasivat kokonaan eri ongelmaan. Kirjaimellisesti yhteensä laskettuna, useita päiviä olen koittanut saada luuria toimimaan, erityisesti aiemmin, eri kikoilla, eri käyttöjärjestelmissä, ja useilla eri vaihtoehdoilla, niin ei sitkeyttä palkittu taaskaan näiden n-alkuisten puhelimien kanssa :-(.
Eikä siinä kaikki:
Asioidessani TE-toimistossa, puhelimitse, mittani tuli lopulta täyteen:
Töistä saamana Lumia 820 kun ei suostunut siirtämään ääntäni enään puhelun toiseen päähän asti, vaan sanat tippuilivat johonkin siihen välimaastoon. Puhelut piti toimittaa huutaen mikrophoneen, eli puhuminen saattoi tapahtua ainoastaan vain kotoolta käsin. Syy tähän on mielestäni hyvinkin yksiselitteinen ja helppo arvata, vaikka tietoa ei olekkaan. Puhelimessa on 2 micciä. Se toimiva, jota tarvitaan silloin, kun puhutaan kaiuttin päällä. Tästä kertoo isompi reikä puhelimen alla, latauspistokkeen oikealla puolen. JA toinen mikki, se tärkeämpi, toimimaton on etupuolella, jonka reikää tuskin edes huomaa. Se on alle kymmenesosa nuppineulanpäästä. Paljon pienempi, kuin missään muussa puhelinmallissa. Jos logiikassani on mitään järkeä, on mikrophonen reikä tukkeentunut ihosta irtoavasta kauhkasta, kuolleesta ihosta, hiestä ja muusta samanlaisesta visvasta, jota löytyy, kun avaa TV-kaukosäätimen, kun ne nappulat eivät toimineetkaan enään. Siis hygieeniselläkin ihmisellä..johon myös itseni luen. Eikä sitä puhelinmikkiä voi putsata kuin irroittamalla etulasi. Siispä tarttumaan sopivaan työkaluun; ruuvari käteen.
Tein nyt vaan sen virheen, että olin vielä kiukusta sekaisin edellisen, tärkeän puhelun takia. Hätäisesti rukarista kiinni ja lasi paskaksi, kräk! Lasi meni sen verran klesaksi, ettei luurissa ollut enään mitään tatsia, sekin siitä sitten. Onneksi olin säätänyt valokuvien ja videoiden automaattisen siirtymisen SkyDriveen, eipä menneet ne sitten hukkaan. Ja kontaktit ovat Googlen tilillä tallessa, jees!
Sähläämisen jälkeen jotenkin tuntui kuitenkin hyvältä..mahdollisesti viimeinen tämän merkin puhelin, aah! Yli 13 vuoden n-käytön jälkeen saan valitan kaupan hyllyltä, juuri sen mikä miellyttää, ja joka varmasti on hyvä ja luotettava.
Päivä kuitenkin soljui vanhojen luurien elvytyksellä ja mahdollisella käyttöönotolla, ensin ne kuitenkin tarvitsivat tekohengitystä. Siis räpläämisen puolesta, päivä meni perseelleen. Sanotaanko, ehkä olosuhteiden pakosta. Vaikka puhelimet ovat olleet poissa käytöstä tämän viikon, ovat ne olleet valmius-tilassa. Tuntuu siltä, että sen on oltava näin, ihan turvallisuussyistä; meillä kun on 2 koltiasta, alla 13v. Mitä vaan voi sattua ja jos ei ole sitä puhelinta, jonka sitten erikseen laittaa päälle, on digi-dieetti mennyt silloin liian pitkälle. Liian kallista kikkailua. Ärsyttävän tärkeä tuo puhelin näyttää olevan..
Perjantai
Nyt kun tätä kirjoitan on La ja lounas justiinsa huitastu kiduksiin. Aah, vaimon luomaa lohisalaattia, nam! Olipas hyvää!
Perjantaina oli taas arjesta hiukan poikkeava päivä. Vanhimman pojan synttärit oli tarkoitaus järjestää nyt lähisukulaisille, kaverisynttärit kun olivat jo viikkoa ennen. Ennen tätä, kuitenkin oli aika mennä käväsemään työkkärissä ensimmäisen kerran sitten viimeisen työpäivän. Aikaa siitä oli jo hurahtanut melkoinen tovi, firmasta kun irtaannuin jo kesäkuun lopulla. Otettuani vuoronumeron, pääsinkin ihmeen pikaisesti asioimaan infopisteellä. Virkailija avusti muutamassa jutussa ja lopulta otti minulle toisen vuorolapun automaatista. Nyt siis oli aika päästä erilliseen koppiin asioimaan toisen virkailijan kanssa. Tässä hairahduin ottamaan sen "väliaikapuhelimeni" (N900) esille ja lukemaan Ampparin uutisia. Voihan vitonen! Ja syyllinen.
Vuoronodottelujakkaran muoto kun pakottaa istujan jompaan kumpaan vaihtoehtoiseen asentoon; joko luonnottomaan ryhti-paavo asentoon tai siihen kotoisampaan, täydelliseen sohvaperuna olo-tilanteeseen, jossa mies selvästi makaa enemmän sohvalla, kuin istuu. Vaikee arvata, kumpi houkutteli enemmän. Pelkästään se istuma-asento aiheuttaa aivoihin erikoisen mobiili-singnaalin, joka viheltelee vienosti taskun pohjalta, kuin pirteä patakakkosen tunnussävelmä aikoinaan PK-aikaan. Tuntui hassulta ottaa se "köntti" taskusta ja se kynä, jotta käyttö olisi mielekästä. Luurissa kuva on tarkka, mutta käyttömukavuus on menneen aikojen historian havinaa; siis sitä ei ole. Kun sain toimistossa asiani hoidettua, ampasin Sonera-kauppaan.
Olin päivällä jo päättänyt ostavani uuden luurin ja matkalla kauppakeskuksessa ElisaShopittiin, päätin tsiigata, josko valitsemani puhelinmalli löytyisi muutaman metrin lähempää, Soneran kaupasta. Eipä ollut koko mallia enään myytävänä, josta syystä asiointi vääntyi sitten väkisin edes jonkin asian kauppaamisen puolelle: "vaihda liittymä, nyt on hyvä tarjous.." Ei kiitos."Mutta kun ...tietenkin kannattaa." Ei kiitos ja moro!
Jatkoin matkaani ElisaShopittiin, kun tiesin liikkeen myyvän vielä tätä Samsungin puhelin mallia, joka oli sitten vuosi tai kaksi sitten vielä kyseisen merkin lippulaiva. N. tunnin päästä pääsin kaupasta ulos uusi luuri pussissa, jonoa kun oli ollut melkoisesti ja vain 1 myyjä. Samsung Galaxy S III 4G. Puhelin maksoi vähemmän kuin puolet, verrattuna tämän päivän kuumimpiin uutuusmalleihin. Ja silti, luurissa on 4G yhteydet, ruudun tuumakoko 4,8 ja amoled näyttö, 8Mpx kamera. Todella mainio hölpötin(kin) eikä vähintään hintalaatusuhteeltaan.
Kotona oli jo aika valmistautua synttäreihin, laitoin vain luuriin käyttöönottoasetukset ja sitten töpseli kiinni ja lataukseen. Kun vieraat lopulta saapuivat, tuli sitten kuvaamisen aika; uusi luuri esille. Muuten tuli taas kosketeltua ja hiplattua puhelinta vähän tämän tästä. Olihan mukava näyttää kuvia ja videoita edelliseltä kerralta, kun jackrusselimme tapasi tämän vanhan sekarotuisen herran, joka tänäänkin saapui meille. Vasta ilta seitsemän jälkeen, kun loputkin vieraat olivat lähteneet, saimme huokaista pitkän päivän päätteeksi ja allekirjoittanut sai myös antaa periksi vaimon nöyrälle pyynnölle: "katsotaan vain elämää, jookos?". Ohjelma päättyi ja oli aika käydä yöpuulle. Taas oli luuri ajautunut käteen, käsittämätön magneetti. Ehkä uutuutensa takia, toivottovasti se oli se syy.
Remes taas esille ja uni oli taattua. Ainakin klo 04:ään saakka. Jotain ..tanan mörköjä ui uniin. Ja sitt taas taju kankaalle. Päivä pulkassa.
Lauantai
Lauantaista ole pahemmin kerrottavaa, joka olennaisesti poikkeasi edellisistä päivistä. Pojilla oli sportti-päivät molemmilla. Olin nuoremman matkassa Riihimäen Valio Areenalla, fudiksen harjoitusmatseissa. Pari peliä kylmässä hallissa ja hyvinhän ne meni molemmat. Toisen pelin aikana testasin puhelimen video- ja kuvaus- kykyjä. Ja olipas muuten loistavaa jälkeä, sisätiloissa vielä! Pelin aikana puhelin olikin esillä useamminkin, kuin vain pelkästään kuvaus-sessioiden aikana. DDieetti-lupaukseni alkoi jo tuntua loivemmalta, kuin se "ehdoton irti-otto" oli aluksi tarkoitettu.
Sunnuntai
Lauantaina olimme jo päättäneet, että aikaistaisimme digivimpainten käyttöä puolikkaalla päivällä. Aamupala huiviin ja 1-0 laitteet käteen, jokaiselle. Aivan kuin saalistavat nälkäiset koirat, kylkiluut paistaen, kuola valuen ja lopulta roiskuen säntäämässä lihaisan reisiluun kimppuun, pitkän pakollisen paaston jälkeen.
Noh, sunnuntaista ei sitten paljoa enempää aiheesta ollutkaan sitten kerrottavaa. Päivä oli paketoitu itseasiassa jo aamupalan jälkeen ja taputeltu selviytyjien säestämänä myöhemmin illalla.
(Oli taas muuten naurettavaa jankutusta Selviytyjissä. Kilpailijat kilpaa kiljuvat suoraselkäisyyden ja rehellisyyden nimiin, kun itse, ihan jokainen heistä kusettavat toisiaan minkä ehtivät. Tästä ei kaksinaismoralismi enempään paisu.) Siksiköhän sitä tulee vaimon kanssa katseltua ja päiviteltyä..itsehän kun näemme tietty olevamme sen puhtoisimman moralismin isät- ja äitihahmot ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti