Frisbeegolffin pullonkaula

Oikeastaan otsikko voisi olla ehkä ”FrisbeeGolffin vaikein osa-alue” taikka ”Se viimeinen mahdollisuus”. Voisi olla myös ”Väylän viimeinen heitto”.

Mutta jätin otsikon nyt noin, koska sitä se monesti koko pelaamisessa vaikuttaa olevan, siis se PUTTAAMINEN. Yritän tässä nyt perehtyä tuohon viimeiseen toivoon syvemmin, tarjota omia vinkkejä, muiden vinkkejä ja opetusvideoita ja ehkä auttamaan lukijaa itseään ajattelemaan, miten omalta kannalta puttaamisen jaloa taitoa voisi vielä kehittää itselleen sopivaksi.

Oppimisen ainoa vaatimus: nöyryys ja antautuminen toistuvalle treenille

Heitän heti kehiin tämän Discraftin mainion videon, jossa yksiselitteisesti, tietyntyyppisellä metodilla suorastaan joutuu oppimaan varman putin 

(21 min.pitkä):

“Discraft Disc Golf Clinic: Putting Confidence Program”

Jos et jaksanut katsoa videota loppuun asti tai englanti ei ole vahvimpia puolia, niin tuossa videossa kerrotaan yksiselitteisesti toiston tärkeydestä, mutta sillä tarkennuksella, että ”ohjelmassa” on pysyttävä tai tulosta ei synny. Eli, ei ole syytä joka onnistuneen puttitreenisarjan jälkeen siirtyä 5 m kauemmaksi korista jatkamaan samanlaista treeniä, koska on jo niin ”pirun hyvä”. Pikemminkin, on syytä jatkaa puttaamisharjoittelua siltä etäisyydeltä, kun saa kiekot koriin, JOKAISENA HARJOITTELUPÄIVÄNÄ. Itse jaksoin harjoitella maanisesti tunteja pelkästään puttia joka päivä, aikoinaan kun löysin lajin. Mutta totuushan on, ettei tuo treeni kanna pitkälle, kuten edellä videossakin se todettiin: keskittyminen kärsii, koska joka ikinen harjoitusputti on pelattava niin, kuin pelaisit kilpailussa. Muuten harjoitukset ovat lähes ajanhukkaa. On kohtuullisen raskasta olla siinä ”oikeassa” puttiasennossa tunteja yhteen menoon ja maltillisesti.

Yhdyn moniin seikkoihin, joista Mark Ellis videolla mainitsee, mutta ihan kirjaimellisesti kaikki ei uppoa karoineen päivineen. Esimerkiksi: kiekkomäärän ei tarvitse välttämättä olla juuri se 2 kpl, jokainen kyllä löytää sen sopivan määrän, kunhan ottaa sen huomioon, että puttaustilanteessa ei saa antaa paikkojen väsyä liikaa eikä jäykistyä. Muuten silloin on jo liian kauan kökitty samassa asennossa. Eihän pelitilanteessakaan olla 5 min paikaallaan ja pahimmillaan vielä selkä köyryssä!

Markin mukaan, heikon puttaamisen aiheuttaa heikko itsevarmuus tässä kohdin ja niinhän se useimmiten on. Markin menettelyllä kohotetaan itsevarmuus tasolle, josta voi rehellisesti sanoa itselleen aina: ”tuolta etäisyydeltä saan kiekon koriin”. Se on aika paljon sanottu, jos vielä tehtykkin. Tuohon tulokseen pääsee, kun pitää jalat maassa. Tuskin kuitenkaan kukaan, pystyy sanomaan samaa, säteellä: 10m – 15m korista. Eli kannattaa pitää jalat maassa.

Tekniikasta: Heiton kovuus

Putata voi lähes millä tavalla tahansa. Sanoisin, että se tapa, jolla olet opetellut ”sen varman putin” (myös tuulisissakin olosuhteissa) on hyvä pitää kilpailuissakin. Jos olet treenannut ”gorilla-putin”, joka irrottaisi kaarnatkin männystä, käytä sitä.

Mutta entä sitten kisoissa, kun pelitilannetta on lähes mahdotonta treenata? Eipä se mitään, olimmehan me jo treenanneet sen tietyn matkan varmalle putille, eikö niin? Entä jos kuitenkin kilpailutilanteessa etäisyys korista onkin 2m enemmän, kuin olet treenanut 1kk:n jokaisena päivänä ja puttityylisi on se gorilla-putti? Leikitään ajatuksella, että se varma etäisyys, josta saat kiekot koriin on max. 7m ja ammut sitten kiekon ohi kymmenestä metristä niin, ettei kiekko edes osu koriin. Vastatuuleen heitettynä kiekko on helposti taas siinä 10:ssä metrissä tai jopa ylikin ja sama ruljanssi alkaa uudelleen: kierros sitten pilalla (allekirjoittanut tietää liian hyvin mistä puhuu ;-) ).

Omista kokemuksista on aina helppo puhua, nimenomaan kuinka EI pitäisi tehdä ;-) .Nimittäin, mitä kauemmin olet frisbeegolffia pelannut, tumpeloinut tiettyjä heittoja, niin sitä enemmän sitä haluaa oppia lisää…aika loogista. Muiden neuvominen siten, että kuinka pitäisi tehdä, onkin jo aivan toinen juttu. Jokainen kun on kuitenkin erillainen, siis ihan fyysisestikkin, sormien ja ranteiden niveliä myöden.

On olemassa kuitenkin yksi ehdoton totuus, joka puttaamisessa kannattaa huomioida; on sitten vasenkätinen, nivelreumainen, yli- tai ali-painoinen, puolisokea jalaton ja kädetön, ihan sama kaikilla:

Kun puttaat, puttaat tasan niin kovaa, että seuraavaa puttia ei tarvitse uudelleen yrittää, vaan se uppoaa varmasti sisään. Putterin on normaaliolosuhteessa tiputtava niin lähelle koria, että kakkosputilla korjaat kiekon koriin epäröimättä, siltä varmalta alueelta. Niin sanotuissa poikkeavissa tilanteissa, tarkoittaen: kovaa tuulta mistä suunnasta tahansa, alas viettävää rinnettä korin takana tai sivulla, vesieste uhka, ylämäkiputissa kierintä mahdollisuus takaisin päin, jne, on otettava tietenkin olosuhteet huomioon ja toimittava niiden mukaan ja heitettävä jopa vielä hiljaisemmalla vauhdilla kiekkoa koria kohti, jos vaaramomentit ovat lähempänä, kuin sinun ”varma-alueesi”. Ei se silti ja siksi ole aina helppoa.

Putti- tekniikoista ja niiden lujuudestakin seuraavalla videolla hyviä vinkkejä jakelee Scott Papa. Scott toimii Discgolfer Magazine- lehden neuvovana toimittajana.

“Discraft Disc Golf Clinic: Putting Basics”

Tekniikasta: kiekon heittokulma

Puttaustapoja on yllättävän monia. Seuraavassa videossa heppu nimeltä Steve Carson kertoo eri tekniikoista + antaa muita vinkkiä:

” Disc Golf Tips &Techniques : Disc Golf Putting Techniques”

Alussa itse opettelin ns. unhyzer puttitekniikan, joka lievästi kaareutuu oikeakätisellä oikealle. Se on hyvä, niin kauan, kun kiekko edes osuu koriin. Koska siten pitkät putit ovat toisaalta hiukan helpommin heitettävissä; ei tarvita niin suurta ja toisaalta kovaakin käden ojennusta, tms. Mutta myöhemmin pyrin pois koko tyylistä, laiskuuttani, kun en jaksannut, enkä ehtinyt enään treenaamaan tarpeeksi usein. Kuten aiemmin sanottuna, treeniä tarvitaan paljon, jotta esim. pitkän talven jälkeen saadaan pää taas kondikseen (jos/kun talvella ei hotsita niin paljoa pelata). Kun tuota nimenomaista tyyliä ei treenaa tarpeeksi, on saletti, että kiekko jatkaa ohi mennessään piiiitkääälleeeee.

Seuraavaksi aloin treenaamaan kirjaimellisesti päinvastaista putti-tyyliä; hyzer- puttia. Eli hakemalla kiekkoa melko lievällä kulmalla oikealta (oik.kät.). Tästä on selvä hyöty kovuuden hallinnoimiseen, sekä kiekon kierteen jarrutukseen osuessaan ketjuihin hiukan korin oikealta puolelta, jolloin tapahtuu lisäksi lievä sukellus koriin. Toisin sanoen, kun oikeakätinen puttaa myötäkierteellä koriin ja hiukan oikealta puolelta (mutta vain hiuksen hienosti), tapahtuu liikkeessä vastareaktio kiekon osuessa korin ketjuihin ja se pysähtyy hieman herkemmin, varsinkin, jos kyseessä on putteri, jossa on grippiä enemmän kuin kovissa muoveissa, esim. Millenium Omega. (Itse tosin käytän tätä nykyä kovia muoveja)

Jälkeenpäin ajateltuna, suunta opettelussa oli jo oikea, treenimäärääni nähden. Mutta edelleen oli osa-alueita, (ja on vieläkin), jotka toimivat valitettavasti vain silloin tällöin. Mm. haaraputtaaminen oli hankalaa, jota joutuu ikävän usein käyttämään, vielä kotiradalla, kun siellä sattuu olemaan rutkasti puita. Haaraputtauksessa sain hassun ahaa-elämyksen jonkin aikaa sitten, joka itseasiassa tuntui todella pöljältä, kun se kesti noinkin kauan älytä. Höntti olo tuli siitä, kun jäin kelaamaan, että miksi ihmeessä sitä tottuneesti ja jääräpäisesti vain käyttää samoja tekniikoita vuodesta toiseen ja luulee, että se tyyli vaan on opeteltava, vaikka, voisi olla olemassa itselleen sopivampikin/yksinkertaisempikin keino. Haaraputissa, kun olin tottuneesti aina putannut siten, että kiekon lähtörata alkoi vasemman reiden päältä tai sen vasemmalta sivulta, jolloin tuli väkisin sellainen sivuttais liike koria kohti: sektori liian suuri. 

Kun sitten puolivahingossa, huitaisten heitinkin kiekon koriin siten, että kiekko lähti kirjaimellisesti jalkojen välistä, kohtisuoraan ja sisään. Tästä inspiroituneena aloin treenaamaan pelkästään haaraputtia. Viikon jokaisena päivänä treenasin 15-30min, jonka jälkeen viikkokisoissa paransin omaa ennätystäni kolmella heitolla. Myöhemmin totesin, että se on varma putti lähietäisyydeltä, mutta pitkällä roikolla haaraputtaaminen, ainakin minulle, osoittautui mahdottomaksi, niin sanotun turva-alueeni ulkopuolelta.. heitosta tulee liian jyrkkä, jolloin koriin osumiselle jää liian pieni rako. Tässä minulla on vielä paljon hiomista. Haaraputtaaminen kun pitäisi saada toimimaan siten, että tuota varsinaista kaarta oikealta ei pääse juurikaan syntymään ja kiekko lähes ”nostetaan” suoraan koriin kymmenenkin metrin päästä. Toiset kutsuvat tätä hissi-putiksi J

Haaraputtaamisesta lisää seuraavassa videossa Nikko Locastron opastamana:

” Nikko Locastro teaches youHow to Putt- DiscMasters”

Yhteenveto

Kaikki ketkä harrastavat frisbeegolffia tai ovat aikeissa aloittaa ensikokeilujen jälkeen, lienevät kanssani samaa mieltä siitä, että ottaa kohtuullisen paljon päähän äärimmäisen hyvän avauksen jälkeinen shitti-putti, joka kilahtaa alarautaan, ylärautaan tai vielä pahempaa; lentää niin kauas, ettei seuraavallakaan yrityksellä ole toiveita saada sitä sisään, muuten kuin arpomalla silmät selän taakse sidottuina ja väärällä kädellä seisten. Kaikesta muusta voimmekin olla eri mieltä, se on selvä. Sanotaan vielä; että pidä jalat maassa ja toiveesi onnistumiselle suhteutettuna treenimäärääsi. Jotta saa 7 metrin putin aina sisään, on treenattava yllättävä paljon tai olisiko pikemminkin paremmin muotoiltuna näin: riittävän usein. Toiston ja liikeradan muistuttaminen lihaksille, käsille ja jaloille on olennaista. Sama pätee ihan mihin tahansakkin treeniin, mutta frisbeegolffissa epäonnistuminen aina korostuu sitä mukaan, kun toiset jatkavat onnistumistaan. Kun toisten taitotaso kohenee, ei voi olla huomaamatta oman pelaamisen heikkoja puolia. Itse otin viikon tehokuurin aamuisin, ennen aamupalaa ja ilman häiriötekijöitä..toimii hyvin. 

Nyt kun tätä kirjoitan, on syksy ja sataa..kele. Ei sitä tarvitse ehkä ihan kylähulluksi ryhtyä ja mennä sateeseen kastumaan ja hankkia flunssaa. Syksyllä ja talvella, jos varsinkin seurassasi on aktiiveja, voi koittaa vuokrata tiloja, jossa jatkaa treenaamista. Ja mikäs sen parempaa on kuin treenata kavereiden kanssa, kuin yksin kotonaan omaan koriin, vaikka sekin on tärkeää.

Toivottavasti sait tästä edes jotain apua, jos kierit puttaamisen kanssa saatanallisessa kuristusotteessa, eikä happi meinaa kulkea, valo tunnelin päässä on sammunut ja kiukku ja turhautuminen tursuaa korvista niin että vaikut lentää.

Tämä viimeinen, on se kaikista vaikein heitto, opettele se hyvin!

Lopuksi vielä video puttauksen saloista Avery Jenkinsin sekä Jussi Meresmaan kertomana:

” Discmania Deep in the Game: Ep 1 - Putting (Instructional Disc Golf video)”

Hyviä treenejä!

Täysin langaton lataus: Uusi innovaatio vai silkkaa rahastusta?

Nokia julkisti eilen ensimmäisen tablettinsa, sekä joitain 6":n  jättipuhelimia.

Ennen ensimmäistä testaustakaan, voisin hyvin kuvitella piteleväni tablettia käsissäni ja etsivän siitä "uusia" ominaisuuksia verrattuna Lumia puhelimiin taikka PC:n win 8 versioon tai vähintään ominaisuuksia, jotka on tuotu paremmin esille. Pidän Nokian muotoilusta, vaikkakin sivunappuloiden pitäisikin olla paremmin suojassa ja toisinaan puhelin on hankala ottaa kouraansa vain lukeakseen artikkeleita, kun sormet jo puristavat puhelimen oikealta joko kameran aktivointia päälle tai sitten lukitus aktivoituu. Siitä huolimatta pidän laitteen linjoista (Lumia 820 omistaja).


Muista netistä luetuista arvioista ja kommenteista mieleen jäi roikkumaan muutaman tärkeän ja suositun ohjelman puuttuminen tabletista, johtuen Windows RT:n puutteista: Spotify sekä Istagram. Itse omistan iPadin, jonka suurinta käyttöastetta perheessämme edustaa 2 ja 5. luokkalaiset pojat; youtuben, Netflixin ja pelien kautta. Heillä musiikki jää edelleen vähemmälle, saatikka kuvien julkaisu.

Itse käytän Spotifyitä lähes joka päivä, vähän joka käänteessä. Pidemmillä automatkoilla saattaa iPadi tai puhelin olla kytkettynä sinihampaalla autostereoihin. Autotallissa säkkitreeniä vetäessäni, Spotify pauhaa Onkyon edullisista stereoista, (ei tarvita isoa rahaa, saadakseen sellaiset stereot, jossa on Spotify integroituna), lenkille lähtiessäni puhelimen kautta, taikka ihan karaoke tarkoituksessa PC/TV- yhdistelmällä kotisohvalta (PC- versioon kun saa vielä loistavia sanoituksia ylläpitäviä ja muokkauksen mahdollistavia ohjelmia..ilmaiseksi).

Ei Spotifyikään ole täydellinen, varsinkaan puhelimissa (erityisesti Lumian kanssa kokemuksia). Puhelun tullessa, soitto luonnollisesti katkeaa. Mutta eipä se jatkukkaan enää puhelun päätyttyä, eikä koko ohjelma meinaa reagoida katkenneen soitannan jälkeen. Uudelleen ohjelman käynnistäminen auttaa kuitenkin aina.

Puutteesta huolimatta, pidän Spotifyitä vuosikymmenen innovaationa. Sillä kun voi vaikka ladata haluamansa soittolistat tai albumit laitteeseen erityistä käyttöä varten tilanteisiin, offline- tilaan, joissa ei ole saatavilla verkko- eikä 3G/4G- yhteyksiä, tai sen käyttö on vaan pirun kallista (ulkomailla).

Instagrammin  käyttö, henkilökohtaisella tasolla, on jäänyt minulle vielä enemmän arvoitukseksi, että ehtiikö, jaksaako, kiinnostaako vielä jakaa tietojaan yhdessä uudessa somessa. Joka tapauksessa Instagrammin käyttö globaalisti on räjähdysmäisesti kasvanut, näille ihmisille se on tärkeä.

Kun näitä ohjelmia puuttuu, riittääkö tämä langattoman laturin innovaatio selättämään vajavaisuudet?
Tässä artikkeli lähempään tarkasteluun tietokone.fi.

Itselle tuli ensimmäisenä mieleen seikkoja, jotka eivät houkuttele ostamaan laitetta sitten millään, päinvastoin. Rahastetaan ehkä väärillä ominaisuuksilla, se tunne jää pinnalle. No mitä ne sitten ovat??

Jos halutaan täysin langatonta latausta, eikö laturin sitten pitäisi pystyä antamaan täysi virta puhelimeen? Miksi akun teho on jätetty niin alhaiseksi, että päästään max. 70% tehoon.
Onko idean innovaattori unohtanut, että puhelimeen voidaan ostaa toinen akku ja vaihtaa se muutamassa sekunnissa? Ai niin, vaikka Lumia 820:ssä voikin akun vaihtaa itse, ei sitä voi esimerkiksi enään tehdä 1020:ssa, voihan rypäle! Onko tämä pikemminkin asiakkaan aliarviointia, myydään huuhaata, koska se on nyt In? Langattoman latauksen varsinainsena käyttökohteena ainoa järkevä kohde on integraatio pöytätasossa. Pöytälevyn alle sijoitettava latausalusta olisi järkevä ja niin huomaamaton, kuin sen pitäisikin olla. Tähän tuotteistamiseen on valitettavasti vielä matkaa, vaikka tekniikka on jo olemassa. Soppareita kaluste- talojen kanssa, perhaps? Tänä päivänä myydään pikkuhinnalla LED- nauhaa..niin miksei tätä langattoman latauksen mahdollistavaa materiaalia ole samalla lailla tuotteistettu? Noh, maximaalisten tuottojen takia tietenkin.

Tiukasta kritiikistä huolimatta, olisin valmis ostamaan Lumia 1020 puhelimen, mutta lähinnä loistavan kameransa takia. Ja hyvä, että näitä uusien puhelimien julkistuksia tehdään niin usein: tippuuhan edellisten puhelinten hinnat järkevälle tasolle ;-)

Tässä vielä hyvää testi- raporttia 1020:sta. Ja erinomainen vertailu Pureview teknologiasta: 808 vs 1020.

FrisbeeGolf: Grande Finale, Kylmäkoski 19.10.2013

Kilpailu oli kauden päätöskisa. Väylät vaikeita, paljon rokottavia, suoria rännejä, 27 kpl.
Ehkä toiseen ajankohtaan rata olisi ollut pelattavampi, mutta ei oikeastaan päätöskisaksi. Liian tiukka ja raskas siihen mielen tilaan ;-)

http://www.discgolfhyvinkaa.net/uutiset/kisatulokset/149-grande-finale-kylmakoski-19102013

Fribaa, teknologiaa ja puolimieliä.

Tämä on ensimmäinen blogini ikinä.

 Kieltämättä arveluttaa lähteä jakamaan ajatuksia noinkin sekavalla otsikolla, mutta nämä aiheet kiinnostavat minua eniten ja joista haluan jakaa kokemuksia muillekkin, toivoen, että hajatelmani herättävät ajattelemaan asioita lukijan omasta näkövinkkelistä ja ideoimaan jotain hyötyä siitä itselleen. Hyötyä ja iloa. Ja samalla tästä tulee arkisto itselleni, mahdollisia tulevia tarpeita varten.

Parempi varmaan aloittaa kertomalla ensin hiukan itsestäni.

Täytän tänä vuonna pyöreät neljäkymmentä vuotta, eikä se onneksi tunnu muuten kuin fyysisessä kunnossa aika ajoin, mieli on lähes yhtä samanlainen kuin 20 vuotta sitten. Ehkä jotain viisastumisen pilkahduksia saattanut ajan saaatossa ilmetäkkin, mutta pikemminkin enemmänkin rohkeutta on tullut nostaa omia ajatuksia enemmän esille muiden luettavaksi ja kuultaviksi.

Asun Hyvinkäällä kahden ala-asteella opiskelevan pojan koltiaisen ja vuonna 1995 tapaamani vaimon kanssa. Tällä hetkellä olen työtön järjestelmäasiantuntija ja opiskelen Java- koodausta. Kuulun siihen suureen suomalaiseen joukkoon, joka myytiin toiseen firmaan, kuin vanhat rukkaset kirpputorilla. Ja uudesta firmasta suurien lupauksien päätteeksi annettiin tiketti kilometritehtaalle. Siis nykyaikaista, sallittua orjamarkkinointia, jonka säädyllisyyden tason on turha unelmoida parantuvan ihan lähivuosina.

Työttömyys sinällään on tuonut positiivisia asioita elämääni, ajan käytön muodossa: perhe saa enemmän aikaani tai paremminkin; minä saan enemmän perheeltäni aikaa. Töissä käydessäni vuodesta 2000 lähtien ajoin aluksi Helsingistä Hyvinkäälle n. 2 vuotta, jonka jälkeen sain töitä Espoosta. Muutimme Hyvinkäälle, ja 60km yhteensuuntaan päivittäinen ajo jatkui vuoden 2013 heinäkuun alkuun saakka. Eli reilu 2h matkoihin joka päivä. Vuosikausien tieremontit Hämeenlinna väylällä söi miestä pahemman lailla.

En varmasti juhlisi työttömyyden iloista, jos ei entinen työnantajani olisi tarjonnut vuoden irtisanoutumispakettia, elämä olisi aika lailla erillaista. Nyt on talous pysynyt kuitenkin hallinnassa, mutta töitä on saatava, ennen kuin on myöhäistä. En ole laakereilleni jäänyt makailemaan. Tarkennan vielä mitä myöhäisyydellä tarkoitan. Siis tilannetta jossa ajaudumme niin tiukkaan rahatilanteeseen, etteivät rahavarantomme riitä asumiskustannuksiin rakentamassamme talossa, josta on tullut jo kuin kolmas lapsemme; emme halua siitä luopua ihan kovin herkästi.

Blogini alkuperäisenä tarkoituksena oli rakentaa kevyt "tietokanta" teknisistä jipoista ja ohjeista, joidenka käyttö parhaimmillaan nopeuttaa ja selkeyttää päivittäistä työskentelyä IT:n herkästi muuttuvassa maailmassa. Mutta kun annoin asian muhia, päätin kokeilla tällaista otsikon kertomaa mikstuuraa.

FrisbeeGolffista olen löytänyt maailman mahtavimman urheilulajin, joka kestää parhaimmillaan isältä pojalle ja jota saan pelata vielä 80 vuotiaanakin. FrisbeeGolf on niin mukaansa tempaava harrastus, etten toista samanlaista keksi. Ensimmäiset FrisbeeGolf- kokemukset sain n. 12 vuotiaana. Setäni oli rakentanut omalle mökilleen eräänlaisen, alkukantaisen FrisbeeGolf radan, jossa koreina toimi reilut, ranteenpaksuiset puolitoista metriset kepit. Frisbeet, olivat niitä ns. huoltoasema frisbeetä. Kivaa oli jo silloin. Sitten se varsinainen tutustuminen lajin saloihin tapahtui kesällä 1998 Helsingin Munkkiniemessä.

En pidä itseäni huonona pelaajana, mutta en ole pystynyt silti nostamaan taitotasoani ihan sinne huipullekkaan. Olen pahimmillaan menttaalipelaaja, joka tyrii seuraavat heittonsa, pelkästään kelaamalla tekniikoita liikaa onnistuneen heiton päätteeksi. Mutta parhaimmillaan saan hienon tuloksen rennolla pelaamisella. Jostain syystä, se rennon pelaamisen saavuttaminen on osoittautunut kovimmaksi haasteeksi ja se onkin jatkuva tavoitteeni. Vaikka puhun, keskustelen, vitsailen ja esitän viilipyttyä; pään sisällä saattaa olla "pakkovääntöä", halusin sitä tai en ja harvoin haluan. Jos jokin asia on "pakko-pakko" suorittaa, ei siitä meinaa syntyä sitten mitään hyvää. ("Pakko saada tää nyt onnistumaan, edellinen meni pieleen, nyt korjataan tää sitten, tai: "edellinen onnistu, tänkin on pakko onnistua..") Liekö jokin teiniajan vastakkainasettelu, jolloin vanhemmilta tuli kaikenlaisia vaatimuksia ja "pakkoasioita" välillä ihan kelvottomin perusteluin tai täysin perustelematta, niin sitten sitä vielä aikuisenakin haraa tätä ajatusta vastaan ;-) . Jos tässä nyt pikkuhiljaa alkais pääsemään tästä onnettomasta "pakottajasta" jo yli.

Teknologiasta olen ollut kiinnostunut aina. Teknologiassa kiehtoo erityisesti kaikki ne ideat ja piirteet, joilla ihmisen elämä saadaan helpommaksi ja kuitenkin pikkuisen mielenkiintoisemmaksi. Pystytään mahdollisesti pienentämään hiilijalanjälkeä ja auttamaan ihmisiä pysymään yhdessä taikka löytämään uusia mahdollisuuksia tuttavuuksien löytämiseen teknologioiden tuomien yhtenäisten mielenkiintojen ja uusien harrasteiden avulla. Automaatiotekniikat erityisesti kiinnostaa, jo senkin takia, että päästäisiin vähäpätöisimmistä ja aivottomista töistä niihin vaativimpiin, itseänsä oikeasti kehittäviin ja luoviin töihin.
(Nikon Coolshot etäisyysmittari tehty erityisesti golffaajille, mutta toimi erittäin hyvin myös fribaajilla.)

Jos nyt mielipiteistä puhutaan, en malta olla hiljaa, silloin kun kohtuuttomuutta, erityisesti ylenkatsovaa välinpitämättömyyttä esiintyy. Ihmissuhteita olen onnistunut sössimään, vaikka olenkin koittanut pitää kiinni yhdestä periaatteesta: kohtele muita ihmisiä, kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua. Olen ateisti, en usko mihinkään korkeampaan voimaan, ainoastaan realistiseen järkeen ja tietenkin tunteisiin. Tunneälyä soisin tällä pallolla olevan roppakaupalla enemmän. Tunneälyttömiin ihmisiin kyllästyn heti, enkä pysty olemaan narsistien, saatikka psykopaattien kanssa tekemisissä. Samalla, on se raskasta olla tekemisissä ihmisen kanssa, jolla oman arvon tunne on nollassa, mutta mieluummin se, kuin se toinen ääripää. Tämän jälkimmäisen kanssa kun pystyy keskustelemaan muustakin, kuin mitä tämän oman "navan" ympärillä tapahtuu.

Näistä kolmesta asiasta tulen aika ajoin rustaamaan. Vaikka blogin nimi onkin "ultrahyzer", (joka tulee frisbeegolffin terminologiasta ja joka tarkoittaa tiukkaa friba-kiekon riuhtasua jyrkkään kulmaan korkealle, josta se tippuu kuin veitsellä leikaten maahan, jääden siihen useimmiten vielä pystyyn) tulee se kuvaamaan itsessään symbolisesti terävyydellään ja iskevyydellään kyseistä kirjoittamaani asiaa kulloinkin; tai aikuisten oikeesti; ainakin niin on tarkoitus... Tarkoitus on saada jaettua ajattelun aihetta, jakaa myös toisten kirjoittamia hienoja artikkeleita, videoita ja mitä tahansa, jolla saadaan sanan säilä heilumaan ja päivää vähän piristettyä, niillä pikkujutuilla.

Kiitos kiinnostuksestasi, hyviä lukuhetkiä!