Fribaa, teknologiaa ja puolimieliä.
Tämä on ensimmäinen blogini ikinä.
Kieltämättä arveluttaa lähteä jakamaan ajatuksia noinkin sekavalla otsikolla, mutta nämä aiheet kiinnostavat minua eniten ja joista haluan jakaa kokemuksia muillekkin, toivoen, että hajatelmani herättävät ajattelemaan asioita lukijan omasta näkövinkkelistä ja ideoimaan jotain hyötyä siitä itselleen. Hyötyä ja iloa. Ja samalla tästä tulee arkisto itselleni, mahdollisia tulevia tarpeita varten.
Parempi varmaan aloittaa kertomalla ensin hiukan itsestäni.
Täytän tänä vuonna pyöreät neljäkymmentä vuotta, eikä se onneksi tunnu muuten kuin fyysisessä kunnossa aika ajoin, mieli on lähes yhtä samanlainen kuin 20 vuotta sitten. Ehkä jotain viisastumisen pilkahduksia saattanut ajan saaatossa ilmetäkkin, mutta pikemminkin enemmänkin rohkeutta on tullut nostaa omia ajatuksia enemmän esille muiden luettavaksi ja kuultaviksi.
Asun Hyvinkäällä kahden ala-asteella opiskelevan pojan koltiaisen ja vuonna 1995 tapaamani vaimon kanssa. Tällä hetkellä olen työtön järjestelmäasiantuntija ja opiskelen Java- koodausta. Kuulun siihen suureen suomalaiseen joukkoon, joka myytiin toiseen firmaan, kuin vanhat rukkaset kirpputorilla. Ja uudesta firmasta suurien lupauksien päätteeksi annettiin tiketti kilometritehtaalle. Siis nykyaikaista, sallittua orjamarkkinointia, jonka säädyllisyyden tason on turha unelmoida parantuvan ihan lähivuosina.
Työttömyys sinällään on tuonut positiivisia asioita elämääni, ajan käytön muodossa: perhe saa enemmän aikaani tai paremminkin; minä saan enemmän perheeltäni aikaa. Töissä käydessäni vuodesta 2000 lähtien ajoin aluksi Helsingistä Hyvinkäälle n. 2 vuotta, jonka jälkeen sain töitä Espoosta. Muutimme Hyvinkäälle, ja 60km yhteensuuntaan päivittäinen ajo jatkui vuoden 2013 heinäkuun alkuun saakka. Eli reilu 2h matkoihin joka päivä. Vuosikausien tieremontit Hämeenlinna väylällä söi miestä pahemman lailla.
En varmasti juhlisi työttömyyden iloista, jos ei entinen työnantajani olisi tarjonnut vuoden irtisanoutumispakettia, elämä olisi aika lailla erillaista. Nyt on talous pysynyt kuitenkin hallinnassa, mutta töitä on saatava, ennen kuin on myöhäistä. En ole laakereilleni jäänyt makailemaan. Tarkennan vielä mitä myöhäisyydellä tarkoitan. Siis tilannetta jossa ajaudumme niin tiukkaan rahatilanteeseen, etteivät rahavarantomme riitä asumiskustannuksiin rakentamassamme talossa, josta on tullut jo kuin kolmas lapsemme; emme halua siitä luopua ihan kovin herkästi.
Blogini alkuperäisenä tarkoituksena oli rakentaa kevyt "tietokanta" teknisistä jipoista ja ohjeista, joidenka käyttö parhaimmillaan nopeuttaa ja selkeyttää päivittäistä työskentelyä IT:n herkästi muuttuvassa maailmassa. Mutta kun annoin asian muhia, päätin kokeilla tällaista otsikon kertomaa mikstuuraa.
FrisbeeGolffista olen löytänyt maailman mahtavimman urheilulajin, joka kestää parhaimmillaan isältä pojalle ja jota saan pelata vielä 80 vuotiaanakin. FrisbeeGolf on niin mukaansa tempaava harrastus, etten toista samanlaista keksi. Ensimmäiset FrisbeeGolf- kokemukset sain n. 12 vuotiaana. Setäni oli rakentanut omalle mökilleen eräänlaisen, alkukantaisen FrisbeeGolf radan, jossa koreina toimi reilut, ranteenpaksuiset puolitoista metriset kepit. Frisbeet, olivat niitä ns. huoltoasema frisbeetä. Kivaa oli jo silloin. Sitten se varsinainen tutustuminen lajin saloihin tapahtui kesällä 1998 Helsingin Munkkiniemessä.
En pidä itseäni huonona pelaajana, mutta en ole pystynyt silti nostamaan taitotasoani ihan sinne huipullekkaan. Olen pahimmillaan menttaalipelaaja, joka tyrii seuraavat heittonsa, pelkästään kelaamalla tekniikoita liikaa onnistuneen heiton päätteeksi. Mutta parhaimmillaan saan hienon tuloksen rennolla pelaamisella. Jostain syystä, se rennon pelaamisen saavuttaminen on osoittautunut kovimmaksi haasteeksi ja se onkin jatkuva tavoitteeni. Vaikka puhun, keskustelen, vitsailen ja esitän viilipyttyä; pään sisällä saattaa olla "pakkovääntöä", halusin sitä tai en ja harvoin haluan. Jos jokin asia on "pakko-pakko" suorittaa, ei siitä meinaa syntyä sitten mitään hyvää. ("Pakko saada tää nyt onnistumaan, edellinen meni pieleen, nyt korjataan tää sitten, tai: "edellinen onnistu, tänkin on pakko onnistua..") Liekö jokin teiniajan vastakkainasettelu, jolloin vanhemmilta tuli kaikenlaisia vaatimuksia ja "pakkoasioita" välillä ihan kelvottomin perusteluin tai täysin perustelematta, niin sitten sitä vielä aikuisenakin haraa tätä ajatusta vastaan ;-) . Jos tässä nyt pikkuhiljaa alkais pääsemään tästä onnettomasta "pakottajasta" jo yli.
Teknologiasta olen ollut kiinnostunut aina. Teknologiassa kiehtoo erityisesti kaikki ne ideat ja piirteet, joilla ihmisen elämä saadaan helpommaksi ja kuitenkin pikkuisen mielenkiintoisemmaksi. Pystytään mahdollisesti pienentämään hiilijalanjälkeä ja auttamaan ihmisiä pysymään yhdessä taikka löytämään uusia mahdollisuuksia tuttavuuksien löytämiseen teknologioiden tuomien yhtenäisten mielenkiintojen ja uusien harrasteiden avulla. Automaatiotekniikat erityisesti kiinnostaa, jo senkin takia, että päästäisiin vähäpätöisimmistä ja aivottomista töistä niihin vaativimpiin, itseänsä oikeasti kehittäviin ja luoviin töihin.
(Nikon Coolshot etäisyysmittari tehty erityisesti golffaajille, mutta toimi erittäin hyvin myös fribaajilla.)
Jos nyt mielipiteistä puhutaan, en malta olla hiljaa, silloin kun kohtuuttomuutta, erityisesti ylenkatsovaa välinpitämättömyyttä esiintyy. Ihmissuhteita olen onnistunut sössimään, vaikka olenkin koittanut pitää kiinni yhdestä periaatteesta: kohtele muita ihmisiä, kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua. Olen ateisti, en usko mihinkään korkeampaan voimaan, ainoastaan realistiseen järkeen ja tietenkin tunteisiin. Tunneälyä soisin tällä pallolla olevan roppakaupalla enemmän. Tunneälyttömiin ihmisiin kyllästyn heti, enkä pysty olemaan narsistien, saatikka psykopaattien kanssa tekemisissä. Samalla, on se raskasta olla tekemisissä ihmisen kanssa, jolla oman arvon tunne on nollassa, mutta mieluummin se, kuin se toinen ääripää. Tämän jälkimmäisen kanssa kun pystyy keskustelemaan muustakin, kuin mitä tämän oman "navan" ympärillä tapahtuu.
Näistä kolmesta asiasta tulen aika ajoin rustaamaan. Vaikka blogin nimi onkin "ultrahyzer", (joka tulee frisbeegolffin terminologiasta ja joka tarkoittaa tiukkaa friba-kiekon riuhtasua jyrkkään kulmaan korkealle, josta se tippuu kuin veitsellä leikaten maahan, jääden siihen useimmiten vielä pystyyn) tulee se kuvaamaan itsessään symbolisesti terävyydellään ja iskevyydellään kyseistä kirjoittamaani asiaa kulloinkin; tai aikuisten oikeesti; ainakin niin on tarkoitus... Tarkoitus on saada jaettua ajattelun aihetta, jakaa myös toisten kirjoittamia hienoja artikkeleita, videoita ja mitä tahansa, jolla saadaan sanan säilä heilumaan ja päivää vähän piristettyä, niillä pikkujutuilla.
Kiitos kiinnostuksestasi, hyviä lukuhetkiä!
En varmasti juhlisi työttömyyden iloista, jos ei entinen työnantajani olisi tarjonnut vuoden irtisanoutumispakettia, elämä olisi aika lailla erillaista. Nyt on talous pysynyt kuitenkin hallinnassa, mutta töitä on saatava, ennen kuin on myöhäistä. En ole laakereilleni jäänyt makailemaan. Tarkennan vielä mitä myöhäisyydellä tarkoitan. Siis tilannetta jossa ajaudumme niin tiukkaan rahatilanteeseen, etteivät rahavarantomme riitä asumiskustannuksiin rakentamassamme talossa, josta on tullut jo kuin kolmas lapsemme; emme halua siitä luopua ihan kovin herkästi.
Blogini alkuperäisenä tarkoituksena oli rakentaa kevyt "tietokanta" teknisistä jipoista ja ohjeista, joidenka käyttö parhaimmillaan nopeuttaa ja selkeyttää päivittäistä työskentelyä IT:n herkästi muuttuvassa maailmassa. Mutta kun annoin asian muhia, päätin kokeilla tällaista otsikon kertomaa mikstuuraa.
FrisbeeGolffista olen löytänyt maailman mahtavimman urheilulajin, joka kestää parhaimmillaan isältä pojalle ja jota saan pelata vielä 80 vuotiaanakin. FrisbeeGolf on niin mukaansa tempaava harrastus, etten toista samanlaista keksi. Ensimmäiset FrisbeeGolf- kokemukset sain n. 12 vuotiaana. Setäni oli rakentanut omalle mökilleen eräänlaisen, alkukantaisen FrisbeeGolf radan, jossa koreina toimi reilut, ranteenpaksuiset puolitoista metriset kepit. Frisbeet, olivat niitä ns. huoltoasema frisbeetä. Kivaa oli jo silloin. Sitten se varsinainen tutustuminen lajin saloihin tapahtui kesällä 1998 Helsingin Munkkiniemessä.
Teknologiasta olen ollut kiinnostunut aina. Teknologiassa kiehtoo erityisesti kaikki ne ideat ja piirteet, joilla ihmisen elämä saadaan helpommaksi ja kuitenkin pikkuisen mielenkiintoisemmaksi. Pystytään mahdollisesti pienentämään hiilijalanjälkeä ja auttamaan ihmisiä pysymään yhdessä taikka löytämään uusia mahdollisuuksia tuttavuuksien löytämiseen teknologioiden tuomien yhtenäisten mielenkiintojen ja uusien harrasteiden avulla. Automaatiotekniikat erityisesti kiinnostaa, jo senkin takia, että päästäisiin vähäpätöisimmistä ja aivottomista töistä niihin vaativimpiin, itseänsä oikeasti kehittäviin ja luoviin töihin.
(Nikon Coolshot etäisyysmittari tehty erityisesti golffaajille, mutta toimi erittäin hyvin myös fribaajilla.)
Jos nyt mielipiteistä puhutaan, en malta olla hiljaa, silloin kun kohtuuttomuutta, erityisesti ylenkatsovaa välinpitämättömyyttä esiintyy. Ihmissuhteita olen onnistunut sössimään, vaikka olenkin koittanut pitää kiinni yhdestä periaatteesta: kohtele muita ihmisiä, kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua. Olen ateisti, en usko mihinkään korkeampaan voimaan, ainoastaan realistiseen järkeen ja tietenkin tunteisiin. Tunneälyä soisin tällä pallolla olevan roppakaupalla enemmän. Tunneälyttömiin ihmisiin kyllästyn heti, enkä pysty olemaan narsistien, saatikka psykopaattien kanssa tekemisissä. Samalla, on se raskasta olla tekemisissä ihmisen kanssa, jolla oman arvon tunne on nollassa, mutta mieluummin se, kuin se toinen ääripää. Tämän jälkimmäisen kanssa kun pystyy keskustelemaan muustakin, kuin mitä tämän oman "navan" ympärillä tapahtuu.
Näistä kolmesta asiasta tulen aika ajoin rustaamaan. Vaikka blogin nimi onkin "ultrahyzer", (joka tulee frisbeegolffin terminologiasta ja joka tarkoittaa tiukkaa friba-kiekon riuhtasua jyrkkään kulmaan korkealle, josta se tippuu kuin veitsellä leikaten maahan, jääden siihen useimmiten vielä pystyyn) tulee se kuvaamaan itsessään symbolisesti terävyydellään ja iskevyydellään kyseistä kirjoittamaani asiaa kulloinkin; tai aikuisten oikeesti; ainakin niin on tarkoitus... Tarkoitus on saada jaettua ajattelun aihetta, jakaa myös toisten kirjoittamia hienoja artikkeleita, videoita ja mitä tahansa, jolla saadaan sanan säilä heilumaan ja päivää vähän piristettyä, niillä pikkujutuilla.
Kiitos kiinnostuksestasi, hyviä lukuhetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti